Poseerauspäivää!

No niin,
meinasin että laitan kuulumisia vasta Pohjosen reissun jäljiltä ensi viikolla, mutta talo oli kerrankin hiljainen jo 19.30 illalla, ja mieli innoissaan kivasta päivästä,
joten mitäpä sitä odottelee :)

Tänään järjestettiin tosiaan ensimmäinen Poseerauspäivä FITCLUBFINLANDIN toimesta, ja opastamassa olivat Annika Tuoma ja Savolaisen Marko, mukana myös Savolaisen Hanna (jolle kiitos kuvista ja vinkeistä!) Kiinnostusta oli ollut paljon, mutta paikalle oli päässyt vain muutama, joten hyvin oli aikaa saada yksilöllistä ohjausta ja vinkkejä. Seuraava päivä, vähän vielä laajempana kokonaisuutena, järjestetään kesäkuussa, joten sinne taas.

Ja voin sanoa, että tulipa tarpeeseen! En oo edes tiennyt, miten moneen asiaan korkkareilla kävellessä pitää kiinnittää huomiota ( siis sen LISÄKSI, että ylipäätään pysyt pystyssä..!), saati osannut itse alkaa suunnittelee tai harjoittelee T-kävelyä. Anatomisia asentoja ollaan tasan kaksi kertaa katottu nyt Arin kanssa, ja hyvä oli niitä päästä kans treenaa, ens viikolla sit jatkuu.

Seuraavat 6kk minä olen se hullu, joka hiihtää menemään jumppatrikoissa ja korkkareissa :D

Annikalla oli tosi hyviä vinkkejä esiintymiseen ja varsinkin kävelyyn, ja tosiaan, nyt ne korkkarit on hommattava jokapäiväiseen käyttöön, täst´edes siis imurointi ja ruuanlaitto sujukoon kannat heiluen ;) Uskomatonta, että kropasta jopa näki, että tuota koiranronttia on tullu oikealla puolella lenkitettyä, nyt pitää seki muistaa vaihtaa kulkemaan vasemmalla :D

voi apua!

Asentoja kun ei tosiaan vielä ole juurikaan harjoitellu ( ja kunto on "mukavan"pyylevä näin ennen dieetin aloitusta...) niin tosi hyvä oli heti alkuun saada neuvoa, mitä lähteä treenaamaan, mutta vielä tärkeämpänä pidän kokemuksen saamista. Koko homman juju on lavakarismassa ja siinä, miten ittesi osaat esittää, eikä tosiaan mikää pikkujuttu oo saada siitä luontevaa, tai asentoja kasaan. (MITEN nä vielä hymyilet, kun jännität pakaraa, kierrät rankaa ku korkkiruuvia, vedät vatsaa sisään, polvia suoraks, käsiä rennoksi ja vielä hengität sen minkä kykenet??)

Mutta kun porukassa vaan hinkkaa ja hinkkaa, niin jospa ne sieltä lähtee sujumaan.Ja jos tilanne on jännittävä muutaman silmäparin alla, voi vaan kuvitella oloa lavalla...Treeniä, treeniä ja treeniä, tässäkin.

Toisista sai myös tosi paljon tsemppiä, ja oli hyvä nähdä miten muut homman hoitaa, ja loppujen lopuksi sehä oli oikein hauskaa hommaa korkkareilla koikkelehtia, ja varsinkin kollegan ihanan säteilevä esiintyminen kyllä rentoutti omaakin oloa. Ehdottomasti esiintymiskokemus on se mitä pitää saada, luotan kyllä että Ari minut oikeisiin asentoihin vääntelee vaikka väkisin, mutta se kävely ja muu esiintyminen, tulee olemaan oma murheenkryyninsä.

Meitä body-tyttöjä oli kaksi, ja olihan se vähän eri kattoa Senjan diettikuntoa ja omaa, mutta toivottavasti puolen vuoden päästä näyttää oma kuntokin "hieman"eriltä.

Kivaa oli, ja mukava tutustua taas uusiin tyyppeihin, eipähän ole tämäkään homma niin yksinäistä puurtamista :)

Olo on jotenkin tosi kevyt nyt.
Liekö aurinko, uudet ihmiset, kovat treenit vai mikä lie, mutta alkuvuoden synkkä varjo alkaa jäädä unholaan, ja pitkästä aikaa on tunne, että kaikki on hyvin, ja tulee olemaan vielä paremmin. Oon innoissani tulevasta, arki rullaa omalla painollaan, ja odotan vain kaikkea uutta ja ihanaa, mitä elämällä onkaan tarjota.
Ajattelin ottaa mallia koirasta,.Kunhan ruoka tulee ajallaan, on turha hötkyillä. Asiat menee niinkuin tarkoitettu on <3

Repolainen näyttää mallia.