Your only limit is you.

Helou taas pitkästä aikaa :)

Tekstiä ei ole syntynyt taas aikoihin, mutta menoa on koko ajan päässyt aika reaaliajassa seuraamaan instassa sekä facebookissa , joten otin jo aiemmin asenteen, että kirjoitan jos on jotain asiaa tai fiilistä :)

Kesäkuussa on taas aloittanut uusia valmennettavia matkaansa, ja useimmiten ensinmäisenä yhteydenotoissa esiin nousee seikka, että ihmiset kaipaavat apua motivaation löytämiseen ja varsinkin säilyttämiseen alun innostuksen jälkeen. Tässä koen onneksi onnistuneeni omalla esimerkillänikin, ja järkevällä valmennuksella.
Olen aiemminkin pohtinut asioita, joista motivaatiota kannattaa ammentaa. Lista löytyy esimerkiksi täältä , joten tänään haluan vapaasti kertoa oman kokemuksen ja sen mikä minua tänään, ja kulloinkin motivoi liikkumaan, treenaamaan ja tekemään töitä hyvän kunnon eteen päivästä ja vuodesta toiseen :)

Kelataan "vähän" taaksepäin. Viime vuonna tähän aikaan kovin motivaatio itselläni tuli tottakai puhtaasti kisadieetillä ollessa koko ajan kiristyvästä kunnosta ja kilpailun lähenemisestä, siitä että vihdoin näki millainen kunto vuosien aikana oli saatu aikaan ja millainen runko alta paljastuisi rasvan tiristessä minimiin. Kuitenkin koen onnistuneeni dieetissä nimenomaan sen takia,että nautin homman brutaalisuudessta huolimatta koko matkasta. Kaikista treeneistä, asentoharjoittelusta, aerobisista lenkeistä tai hien tiristelystä treenin päätteeksi, energiasta jota puhdas ruoka antoi, tankkauspäivien hiilarikoomista, itsensä kanssa kamppailusta. Myönnän täysin, että tietynlainen itsensä "kiduttaminen" on aina iskenyt itseeni, siitä kai kilpaurheilussa loppupeleissä on kysekin.

muutama kerta tuli koroissa kiroiltua.

Kisojen jälkeen moni kuvailee putoavansa tyhjän päälle,kun on puoli vuotta antanut kaikkensa kisaprojektille,mutta itselläni homma meni muun elämän sivussa, ja koko muu elämä jatkoi kulkuaan samanlailla dieetin jälkeenkin. Olin heti varma,että tää on se oma juttu, tätä haluan lisää, joten kovin motivaatio kumpusi koko viime syksyn kovasta janosta kasvaa ja kehittyä,menestyä,pärjätä. Koska kisakunto ei luonnossa mitään kaunista katsottavaa ole, omaankin silmään kunto vain koveni viikko viikolta, ja kun ruokaa tuli reilusti, voimat lisääntyi ja energiaa oli vaikka muille jakaa, oli motivaatio kovempi kuin koskaan tehdä asiat oikein, panostaa kaikkensa. Mutta toisaalta offi toi mukanaan myös rentouden, pystyi keskittymään ihan muihin asioihin treenien ja ruuan rullatessa omalla painollaan.

kyllä kulki <3

Paras kasvu saavutetaan tottakai heti kisojen jälkeen, ja vaikka itselläni paino nousikin hitaasti puolen vuoden aikana "normaaliin"offipainooni, ei tässä painossa enää kehitystä niin nopeasti huomaa,eikä sitä kyllä tapahdukaan enää samalla tavalla.

Joskus vuoden vaihteessa jatkuva suoritushakuinen treenaaminen alkoikin tökkiä. Treenaaminen sinänsä on aina kivaa, mutta syksyn jälkeen päässä jyskytti joka kerta salille sisään astuessa miten on PAKKO olla kovempi, PAKKO tehdä parempi treeni kuin viimeksi, PAKKO kasvaa,kasvaa,kasvaa. Onneksi oma mieli painoi jarrua, ja muistutteli etten minä ennenkään hommaa ollut tehnyt sen takia että kukaan,edes minä itse,pakottaisi, vaan siksi että RAKASTAN treenaamista! Päätin unohtaa hetkeksi jatkuvan kunnon tarkkailun ja suorittamisen, keskittyä treenaamaan juuri siten miten mieli teki.(salilla tosin edelleen, sillä mikään muu treeni ei vain sytytä yhtälailla,vaikka kaikki liikunta kivaa onkin) Mitä sitten, jos lihas ei joka treenistä kasvanut, tai joka viikko ei tullut isompaa painoa käytetyksi tai entistä kovempaa treeniä tehtyä? Kivaa salilla oli jokatapauksessa aina, ja kroppa mielen kanssa tyytyväinen kun pääsi hikoilemaan. Älkää ymmärtäkö väärin, koko ajan olen tykännyt treenata kovaa, ja koko ajan parhaani treeneissä tehnyt, mutta ilman takaraivossa jyskyttävää pakkoa, rennosti fiilistellen.

Alkuvuosi meni siis tavallaan fiilistellessä, rennommalla asenteella, ja kappas, voimaa alkoi tyttöriepuun tarttua.(Toki kunnon plussakaloreilla ja viikoittaisella cheattipäivällä saattoi olla osuutta asiaan :D ) Olen aina ollut tarkka tekniikoissa, treenannut tarkasti lihasta kuulostellen ja liikkeet tarkasti kohdistaen, mutta koska voima suhteellisen helposti on tähän minivarteen tarttunut, alkoi mieli vetää vähän enemmän voimailun suuntaan. Olin pitkään tehnyt esim penkkipunnerruksen tarkasti puristellen sotilaspenkkinä, keväällä vaihdoin tyyliä tyystin voimapenkkiin, ihan vaan koska ryskäminen on välillä vaan niin kivvaa. Otin tyylikseni tehdä jokaisessa treenissä yhden liikkeen voimaa hakien, ja loput treenistä tarkasti kohdistaen, ja hyvin tuntuu toimivan. Voimat on noussut nopeasti, ja vaikka mitään ykkösiä en edelleenkään tiedä,ole edes kokeillut, on esim.kyykyn sarjapaino noussut parissa kuukaudessa 40->90 ja penkki viimeisimpänä nyt parissa viikossa 50-60kg. Okei, ei isoja painoja(yli oman painon kuiteskin), mutta seuraava askel on sitten opetella lyhentämään niitä sarjoja 10 toistosta vähemmäksi,ehkä jonain päivänä rohkenen vielä ne ykkösetkin testata. Yksi tavoite vielä tälle offille on myös opetella kunnolla maastaveto, sillä vaikka teoriassa liike on hallussa, ei oma kroppa siihen vaan suostu oikea oppisesti eikä painoja uskalla lähteä latomaan enempää. Tiedä vaikka jonkun pikkukisankin kävisi ;) Eli tällä hetkellä voima on se mikä jyllää, tai sarjapainojen  hyvä nousu on se, mikä eniten salilla motivoi. Ensi vuoden kisatavoitetta kohti bodylavoja edelleen mennään sata lasissa, mutta nipottamaan ehtii taas sitten ensi vuodenkin ;)

Rennosta asenteesta kertoo ehkä esimerkkinä sekin,kun pari viikkoa sitten alkoi jatkuva hiilaripöhnä ja posket ärsyttämään, ja ajattelin vähän siistiä ruokavaliosta hiilaria vähemmälle. Kahteen viikkoon en mitään cheattia syönyt ja kalorit n.200 vähemmän PLUSSAN puolella, ja painosta pari kiloa pois jo viikossa. Nesteitä toki,mutta sitäpä se pahin pöhnä olikin. Kroppa siis toimii, ja se tieto riittää tässä vaiheessa kun millekään dieetille ei kuitenkaan ole aikomusta alkaa välissä. jos nyt kesän ajan pitäisi viikolla kalorit tässä kevyemmässä ja viikonloppuna voi sitten edelleen sen herkkupäivän pitää,jos siltä tuntuu, elämää se vaan on.

Motivaatiota voi toki tuoda monet muutkin asiat. Itselläni on ne muutamat "kotisalit" joissa viikoittain treenaan, mutta välillä on motivoivaa käydä haistelemassa uusia tuulia ja tutustumassa uusiin ympyröihin vierailla saleilla.

Itse olen lähes aina treenannut yksinään, treeni on ollut aina sitä "omaa aikaa", jolloin saa ihan kympillä keskittyä vain itseensä, painella menemään lippa silmillä ja rokki korvissa raikaen mahdollisimman epäsosiaalisena. Toisaalta sen kerran, kun jonkun toisen kanssa treenaamaan eksyy, voi sekin olla taas ihan älyttömän motivoivaa ja innostavaa, ja oma aika saattaakin muuttua siksi yhteiseksi laatuajaksi, tai treenin ohessa vaihdettua kuulumiset tuttujen kanssa, jolloin treenistä saakin sosiaalisen tapahtuman.

Hyvä puoli painon nousussa (toivottavasti kasvun myötä), tai toisinpäin dieetillä painon putoamisessa, on se, ettei tietenkään vanhat vaatteet istu päälle oikein eikä nurin päin, joten saa, on PAKKO, hankkia uusia ihania treenivaatteita, varusteita, lisäravinteita hommaa tukemaan <3 Ja kun ne on tullut hankittua, eihän niitä nyt käyttämättäkään voi jättää! Ja kun kroppa jumii, tarvitaan hierojaa jne, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ah ihanat sivuvaikutukset :D

Summasummarum, 

itselläkin motivaatio treenaamiseen ja "oikein" syömiseen lähtee hyvin eri asioista eri päivinä. Loppujen lopuksi avain on se, että liikkuminen ja näin syöminen on elämänTAPA, en edes osaisi elää muuten. (mm.heti kisojen jälkeen soitin valmentajalle,että mitä määnyt syön,kun sai syödä mitä halusi :D ) Treenit kuuluvat viikkoon kuten mikä tahansa muukin rutiini, ja ruoka on jo vuosia ollut päivästä toiseen samaa, joten ei asiaa tarvitse koskaan sen enempää miettiä. Sen kun menee ja tekee. Ja ei, EI kyllästytä, eikä väsytä, eikä ole tylsää, koska siitä ihan aidosti nauttii. Ja jos jonain päivänä ei hotsitakaan, sitten voi vaikka vetäistä sen irttaripussin ja odotella aamuun, kunnes innostus taas palautuu :)

Se ois viikonloppu edessä. Itse meinasin kurittaa tällä viikolla koko kropan kahteen kertaan läpi, joten sehän tietää viikonloppunakin bileitä salin hämärässä :D 

"working hard for something we don´t care about is called stress, working hard for something we love is called  passion."

Täällä taas!

Kukkuu,
aika herätä talviunilta!

Viimeksi olen tainnut kirjoitella tänne viime syksynä, ennen kisoja. Kisadieetin jorinat ja jonkun tekstin loppuvuodelta 2015 löydät www.riitta.m-nation.fi, vuoden vaihteessa katosi ilmeisesti motivaatio kirjoitella, ja elämässä on taas niin paljon ollut meneillään, ettei aikaakaan yksinkertaisesti ole ollut. Toisaalta, kun treenit ja ruokailut rullaa saman kaavan mukaan viikosta ja kuukaudesta toiseen, eipä siinä paljon ole kerrottavaakaan :D

Koska varmaan puoli vuotta olen ollut "poissa" ja uusia seuraajia on kivaa vauhtia mukaan eksynyt, pieni esittely lienee paikallaan. Jos olet pysynyt menossa mukana koko ajan muilla kanavilla, (yrityksen facen löydät https://www.facebook.com/Tmi-RMTraining , nettisivut tuttu www.rmtraining.fi ja instan www.instagram.com/riittamakar ) voit hypätä liipalaapan ohi :D

Täältä löytyy siis liikunta-alan yrittäjä, koulutettu ryhmäliikunnanohjaaja, Personal trainer ja Ravintovalmentaja, näsäviisaan 4-vuotiaan äiti, IFBB Body Fitness -163cm kisaaja Oulun seudulta, lähtöisin Kajaanista, jossa myös edelleen treenailen ja valmennan sinne ehtiessäni. Liikunta-alalla olen ollut koko aikuisikäni, eli jo 11 vuotta, oma intohimoni on ollut salitreeni jo vuodesta 2008, mutta ohjaan edelleen myös jumppatunteja. Aikaisempaa liikuntataustaa löytyy niin uinnista telinevoimisteluun ja ratsastukseen ja joukkuelajeihin, koripalloon, lentopalloon ja salibandyyn.
Nykyisin minut löytää treenailemasta pääasissa Oulun Classic Gymiltä tai töiden ohella Liikuntakeskus Laiffilta ja Kempelehallilta.

Tällä hetkellä ohjaamani tunnit ovat:
maanantaisin kuntopiiri 18.30-19.30 ja 19.30 venyttely, Kempeleen Naisvoimistelijat
tiistaisin RVP 19-20 Kempeleen Naisvoimistelijat
lauantaisin 10.15 cycling, 11.00 hartia-selkälihaskunto, 11.30 keskivartalo, Liikuntakeskus Laiffi
Lisäksi tuurailen esim keskiviikkoisin Laiffilla cycling- ja kehonhuoltotuntia, Kempeleen Naisvoimistelijoilla kahvakuulaa jne milloin mitäkin, kaikki muu menee paitsi tanssitunnit :D Talven ajan työni on hyvin pitkälti kuitenkin keskittynyt a)painonhallintaryhmien ohjaamiseen (Kempeleessä ja Muhoksella) sekä b)omien henkilökohtaisten valmennettavieni ohjaamiseen. Alkuvuosi onkin ollut melkoista paikkakunnalta toiselle suhaamista ja todellakin kiireistä aikaa, mutta ei se mitään kun työtä rakastaa. Ihania uusia asiakkaita on aloittanut, "vanhat"motivoituneet asiakkaat jatkaneet ja muutama valmennuspaikka vapautuukin kevään aikana uusille innokkaille treenaajille.

Oma valmentajani on Uusitalon Ari, jonka kädenjälki näkyy paljon myös omassa valmennustyylissäni. Itse kisasin ensinmäisen kerran viime syksynä Oulussa Supermass classikissa, ja seuraava kisatavoite on vuodessa 2017, joka tuleekin olemaan todellinen kisavuosi tässä huushollissa. 2016 keskitytään kasvamaan ja painetaan hommia viimeisen päälle, kuitenkin rennosti offikaudesta ja muusta elämästä nauttien. Alla kuvat 2015 vuoden lopusta, ja tältä aamulta maaliskuun alussa:

Ruoka siis maistuu ja pötsi kasvaa, vatsalihaksia ei ole enää kuukausiin tainnut suurennuslasillakaan näkyä, mutta kun treenatessa edelleen suonet paistaa ja lohkeaa niin rinta kuin olatkin, eikä jaloissakaan nyt ainakaan mitään ylimääräistä näy, siinäpähän kasvaa. Pääasia että treenit kulkee ja homma maistuu, kun tiedän että paino nousee puhtaalla ruualla kovaa treenaten, tupaten täysi pötsi tai pikkupöhötys nyt on pieni huolen aihe:D

Ruoka tosiaan itselle on aina maistunut, nimenomaan ihan se puhdas ja "tylsä" ruoka, samaa settiä olen syönyt aikalailla 10 vuotta jo, ja määrissä peittoan heittämällä monet isommatkin miehet. Olen kaikenlisäksi tottunut syömään kiireessä, eli nopeasti ja sen kummempia märehtimättä, mikä herättää aina silmien pyörittelyä ja hilpeyttä lähipiirissä. Pitää syödä että jaksaa ;) Kalorit pyörivät tällä hetkellä 3000-3200, vähän kulutuksen ja nälän mukaan. Offia rakastan siinä mielessä, että vaikka runko säilyy ruokailussa koko ajan samana ja ruuat tutussa ja turvallisessa, voi kuitenkin ottaa myös rennommin, vaihdella vähän aterioiden paikkaa päivän rytmin mukaan, vaihtaa jonkin ruoka-aineen toiseen, syödä viikonloppuisin ihan tavallista kotiruokaa tai käydä vaikka ulkona syömässä.(Alkuvuodesta kiinalainen oli kovassa huudossa, taidettiin parhaimmillaan käydä 3 x viikossa hakemassa treenin jälkeiset safkat :D ) Kun arki rullaa tutulla puhtaalla kaavalla, ja energian tarve kuitenkin on suuri, edelleen pidän offilla myös kerran viikossa vapaasyöntipäivän mukana, jolloin viikon keskikalorit pyörinevät jopa lähempänä 4000. Kisojen jälkeen tämä päivä tosin saattoi parhaillaan kestää perjantaista sunnuntaihin, tai cheattipäivä sisältää niin mäkkärin kuin puolikiloa karkkia, nyt on jo monta kuukautta riittänyt joku yksi cheatti. Vaikka aiemmin cheattejakin tuli rennommin ja määrät oli isompia kisojen jälkeen, on nuo ylläkin olevat kuvat nimenomaan tältä ajalta, eli paino ei silti juurikaan tästä noussut, nyt työllä ja paljolla puhtaalla ruualla olen saanut sitäkin hilattua ylöspäin, +10kg kisapainoon taisi yksi aamu paukkua.

Huh, oliskohan siinä lyhykäisyydessään tilannekatsaus :D
Nyt kuitenkin taas kevät antaa lisävirtaa, ja niin monia asioita tapahtuu, että palan halusta jakaa osasia arjesta, töistä ja omasta elämästäni silloin kun siltä tuntuu. Kevät tuntuu saapuneen ihan huomaamatta, ja maaliskuu mullistikin taas arkemme positiivisessa mielessä, vihdoin asiat on hyvin kaikilla elämän osa-alueilla ja kaikki palaset kohdallaan.
Blogiin ja asiakkailleni on tulossa on myös loistavia etuja teille, sillä vuoden vaihteessa olen taas viritellyt yhteistyökuvioita suuntaan jos toiseen, niistä lisää ajan kanssa.

Isoin muutos on ehkä lähiaikoina ollut se, että vaihdoin tosiaan kisateamia, ja samalla sponsoria loistavan Trec Nutrition sekä FA : n kasvavaan joukkoon, joiden nimi muutetiin juuri Suomessa voimaravinteet.fi muotoon. Kasassa on kova joukko huippuja urheilijoita, joten on kunnia päästä mukaan teamiin. Kivaa vaihtelua myös päästä kokeilemaan uusia tuotteita ja Treciltä löytyy myös ihania treenivaatteita ja muuta treenikamaa, joten olen enemmän kuin innoissani! Trecilla on kuukausittain vaihtuvia tarjouksia, JA koodilla rmtraining10 tekin saatte -10% alennuksen tilauksista!

Olen myös alkanut ottamaan enemmän videoita omista treeneistäni, joten paitsi Instassa, niitä pääsee jatkossa seuraamaan myös blogissa, tulossa siis vinkkejä erilaisiin treeneihin!

Joten täytyy vain todeta, että kiva olla taas "äänessä", STAY TUNED!