Valmentajan ihanuus.

He, vähän oli ongelmia otsikon keksimisen kanssa :D

Mutta tänään pohditaan sitä, miksi se valmentaja, tai Personal trainer kannattaa sitten palkata.
Alla vain muutama pointti, jotka itselläni tulee mieleen, vapaasti hyviä puolia ja tilanteita joissa koutsausta tarvitsee, saa huudella kommentteihinkin kiitos :)

1. Liikut turvallisesti ja tehokkaasti.
Samalla myös ehkä yleisin syy, miksi PT palkataan, eli katsomaan salilla liiketekniikat oikeiksi, tai juoksuun, kahvakuulaan tai mihin tahansa uuteen lajiin, jolloin treenistä saa myös enemmän hyötyä irti ja vältetään loukkaantumiset, turhat rasitusvammat jne. Eikä aikaakaan mene siihen, kun yksin pähkäilee ja miettii että mitenköhän tässä pitäs tehdä.
PT osaa myös jaksottaa treenit, monipuolistaa harjoittelua, huolehtia että kaikkia kunnon osa-alueita tulee huomioitua tavoitteen mukaan, huolehtia sopivasta treenitehosta, ja riittävästä levosta.

2. Opit asettamaan realistisia tavoitteita, mutta myös ylittämään itsesi.
PT oppii tietämään valmennettavan rajat, mutta osaa myös tuuppia ja kannustaa ylittämään niitä rajoja. Hyvä PT osaa motivoida tavoittelemaan aina vähän enemmän, mutta myös nauttimaan jo saavutetuista tavoitteista ja tuloksista. PT tietää myös mikä kullekin on hyvä tavoite. Ei sen tarvitse olla hurja painonpudotus, kisaaminen, kova penkkitulos tai välttämättä mikään muukaan mitattavissa oleva tavoite, vaan esim.se, että valmennettava oppii tykkäämään liikunnasta ja saa muutettua elämäntapojaan terveellisemmäksi.

3. Erotat tekosyyt ja kuoppaat ne
Itselleni ainakin tärkeintä on motivoida asiakasta. Näyttää omalla esimerkillä, miten liikunnan ja terveelliset elämäntavat saa osaksi arkea, ilman että sitä täytyy stressata tai pakottaa. Kun rakastaa työtään, ja tekee sitä intohimoisesti,PT osaa välittää motivaatio treeniä kohtaan, ja myös perustella mitkä ovat vain tekosyitä liikkumattomuudelle tai ylipainolle. Jos muutkin yrittäjät, yksinhuoltajat, suurperheelliset, pienten lasten vanhemmat, opiskelijat jne ehtivät liikkumaan, ehtii jokainen, ja aina löytyy jokin liikuntamuoto, vaikka olisi kuinka vaivoja tai vammoja. Ja silloinkin kun sairastaa, osaa PT säilyttää asiakkaan motivaation hommaan. Myös loma-aikoina PT osaa pitää kiinni treeniarjessa, sopivasti lomailla ja höllätä, mutta kuitenkin kannustaa siihen, ettei koko lomailu mene plörinäksi ja opettelu ala taas alusta syksyllä.

4.Oikeasti kehityt etkä junnaa paikoillasi.
Moni treenaa vuodesta toiseen samalla ohjelmalla, samoilla liikkeillä,samoilla painoilla, käy samoilla lempijumpilla, juoksee samaa lenkkireittiä jne, ja kunto on myös vuodesta toiseen sama. Keho tarvitsee erilaisia, uusia ärsykkeitä, että kunto etenee, ja tämän PT huolehtii puolestasi, samoin kuin sen että treeniä ei tule liikaa. Moni joka sanoo treenaavansa kovaa, voi myös yllättyä siitä, mitä se kova treeni todellisuudessa tarkoittaakaan...Vaikkei mitään kummempia tavoitteita olisikaan, voi yksipuolinen samanlainen treeni aiheuttaa niitä rasitusvammoja, ylikuntoa, loukkaantumisia ja muuta, joten senkin takia kehitys on aina hyvästä.

5. Ulkoistat suunnittelun ja säästät aikaa.
PT suunnittelee mitä teet, minkä verran teet, mahdollisesti mitä syöt, mitä ostat kaupasta, ja opettaa asiat niin, että ne ovat loppuelämän takaraivossa.
Sinun tehtäväksi jää vain toteutus, ja sitäkin PT seuraa. Asiakkaista monesta olen huomannut, että moni kaipaa jotakuta, jolle on tilivelvollinen teoistaan, ja tässä PT:n neuvot ja tuki ovatkin tarpeen, mutta loppupeleissä PT osaa opettaa ottamaan itse vastuun elämästään, ruokailuista ja treeneistä.

Mitä teillä tulee mieleen? Miksi sinä palkkaisit PT:n?

Itselleni valmentaja on ehdottomasti tärkein "ulkopuolinen"silmäpari, omalle tekemiselle ja kunnolle kun arjessa sokeutuu. Se jolta saa totuudenmukaisen palautteen, parannusehdotukset ja korjattavat asiat, mutta myös kannustuksen ja positiivisen tuen. Samanlailla tuki, ja auktoriteetti joka sanoo mitä tehdään ja miten tehdään, jotta minun ei sitä itse tarvitse pähkäillä, riittää että teen niin kuin sanotaan.
Luottamus on ehdottomasti valmentaja-suhteessa tärkein, ammattitaitoon ja osaamiseen on pystyttävä luottamaan, samoin kuin siihen että toinen vilpittömästi haluaa auttaa juuri sinua, sinun tarpeidesi mukaan. Ihan samanlailla minäkin kaipaan jonkun, jolle soittaa hädissäni, että mitä mää nyt teen :D Valmentaja on myös se, jolle voi vuodattaa ongelmansa, se joka sanoo että nyt on näin, ja näin tehdään. Tuki ja turva, se joka tuuppaa todellakin aina eteenpäin.

Itse kävin eilen taas Pohjosen visiitillä kuntoa näyttämässä, ja parit treenitkin tuli tehtyä, nyt on joka paikka hellänä :)
Tälle viikko tiristelin 6 treeniä 4 päivässä, joten viikonlopun lepo tulee tarpeeseen. Maanantaina pääseekin sitten tositoimiin, sillä dieettisuunnitelmat on punottu ja maanantaina se starttaa. Lähtökuntoon oon tyytyväinen. Kroppa on kiristynyt koko talven vaikka kaloreita on vaan nostettu koko ajan, ja dieetin pääsee aloittaa hulppeista 3000 kcal.lukemista :D Pirun pienihän sitä on, mutta minkäs teet, toivotaan että mukavat lähtökalorit antas mahdollisuuden pienelle kasvullekin vielä, ja ainakaan tiristeltävää ei ole kuin max 10kg. Rakenne ja malli on onneksi hyvä, joten vedetään sit vaan pirun kireeks vielä ;)

siinäpä sitä työnsarkaa.

posetellu oon nyt joka viikolla LAIFFILLA

Dieettihorinoita ja kisavalmistautumista luvassa varmasti jatkossakin enenevissä määrin, ja koska blogi päivittyy hyyyyyvin hitaasti, muistakaahan tulla seuraamaan arkea Instaan www.instagram.com/riittamakarainen, sinne tulee päivittäin kyllä kuvia heitettyä :)

Muuten arki, ja elämä on nyt jossain ihan muualla kuin somessa :D Elämä on aikas ihanaa nyt, oon tutustunut ihaniin tyyppeihin, nähny kavereita, höpöttäny ulkona ipanan kanssa, tullu ja menny minne nokka näyttää. Nautin nyt ihan kympillä arjesta ja kaikesta mitä teen, ja iltaisinkin oon niin innoissani etten malttais nukahtaa. Joten ihana kevät, ihana elämä, ihana arki. Paistaa se aurinko lopulta sinne risukasaankin <3

viikonloppu menee näissä tunnelmissa :D

Se on GAME ON, tervetuloa matkalle kohti tuntematonta!

Life is a rollercoaster.

Huh heijaa, kevyttä viikkoa vietelty.

Tänään ajattelin porista paitsi kuulumisia, myös pohtia vähän kevyen viikon merkitystä noin ylipäätään.

Mutta aloitetaan kuulumisilla.
Niin kuin oikeastaan koko alkuvuoden, myös menneiden viikkojen tunnelmia otsikko kuvaa paremmin kuin hyvin.

Näinhän se menee, on ylämäkiä ja alamäkiä, sateen jälkeen paistaa aina aurinko ja niin edespäin.
Pääsiäisen hölläilin muksun kanssa jo mökillä mummolassa, tosin treenit tuli silloinkin tehtyä.
Ihanan aurinkoisia päiviä, rauhallista öllötystä ilman kiirettä, muksulla monta muuta juoksutettavaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi ennakoida ja tällä kertaa kohtalo päätti, että koiramme oli aika päästä vapaaksi ja se otettiin meiltä varoittamatta pois. Koira halvaantui yllättäen kesken leikkien mökin pihaan, ja monta kertaa jälkikäteen olen ollut niin äärettömän kiitollinen, että niin kamala kuin tapahtuma olikin, olimme mökillä,missä apua oli heti saatavilla, enkä yksin kotona koiran kanssa..Koira saatiin myös haudattua sinne missä se onnellisimmillaan aina oli,ja ainakin sain itse olla sen vierellä loppuun asti.
Vaikka fakta on se, että omaa arkeani tämä vain helpottaa, kun lapsen lisäksi ei tarvitse enää isosta koirastakin huolehtia, tai muuttaessa miettiä millaiseen asuntoon koiran pystyisi ottamaan, ei se ikävää poista tai sitä, miten hiljainen talo nykyään on.

niin on pätkän paras ystävä poissa.

Mutta elämä jatkuu, ja mieluummin lopetankin koiran tuskien takia, kuin etten olisi sitä tulevaisuudessa enää pystynyt pitämään, nyt oli selvää että se ainoa vaihtoehto oli.

Pääsiäisen jälkeen pääsin kevyttä viikkoa viettämään, vaikka suoraan sanottuna mieluummin olisin kyllä paukutellu patoutumat kunnolla salilla pois,

Kropasta kuitenkin huomaa, että erittäin tarpeeseen kevennys tuli, vatsa alkoi taas oireilla, kuukausien huonosti nukutut yöt ja raskaat päivät ovat myös vaatineet veronsa, ja itsellä kyllä on huomannut, että jos ei itse malta höllötä, kroppa sen tekee kyllä jokatapauksessa, vaikka sitten sairastumalla jos ei muuten uskota :D

Kevyellä viikolla tein vain kierron kerran läpi, eli ti selän ja hauikset, to rinnan, ojentajat ja olat, ja pe vielä jalat. Hyvällä tuntumalla, mutta niin kevyesti että menivät oikeasti satujumpasta. Myös jumppien suhteen viikko oli kevyt, kun maanantai oli vielä pyhä ja jumpat tauolla, ti vain yksi kunnon hikirääkki ja ke kuntopiiri sekä kehonhuoltoa.

Laiffilla selkä ja jalkajumpat.

Miksi siis pitäisi muistaa aina levätäkin ja pitää oikeasti ne kevyetkin viikot?

Kaikki tietää, että lihas palautuu levossa. Aina eivät kaikki vauriot kuitenkaan ehdi palautua, ennen uutta rasitusta, joten pidempi lepo tulee tarpeeseen.

Vielä tärkeämpää on hermoston palautuminen, hermosto ohjaa lihaksia ja sen palautuminen on tärkeä osa herkistymistä.

Rasittavassa kuormituksessa kropan tila saattaa muuttua rakentavasta kuluttavaksi, kun katobolisten hormonien osuus kropassa nousee, joten myös hormonaalisen järjestelmän palautuminen on tärkeää. Lepojaksot nostavat kasvuhormonin ja testosteronin määrää, ja laskee kortisolitasoja.

Kova harjoittelu myös syö glykogeenivarastoja kropasta, joten myös energiavarastoja on palauteltava.(tästä syystä lepoviikolla olisi hyvä syödä myös ihan normaalisti, vaikka kulutusta ei niin tulisikaan.)

Ja tärkeä seikka on myös psyykkinen palautuminen. Kovassa rasituksessa keskittymiskyky saattaa heiketä, stressin kokeminen kasvaa ja tunnetilat muuttuvat negatiivisimmiksi.

Varsinkin asiakkailla olen huomannut kevyen viikon myös mielen kannalta tärkeäksi. Jos liikunta ei vielä ole niin automaattisista ja välttämättä aina niin mieluista, pysyy motivaatio paljon paremmin yllä, kun tietää että kevennys koittaa aina kolmannen viikon jälkeen. Lisäksi sanon aina, että jos elämässä on kiireinen viikko muuten, voi kevyen viikon aloittaa siihen samaan, jolloin ainakaan ei tarvitse stressata treenien väliin jäämistä, tai potea huonoa omatuntoa liikunnan skippaamisesta.

Ja niinkuin jo sanoin, itse väitän vahvasti että myös vastustuskyky heikkenee rasituksessa, ja kroppa altistuu sitten helpommin sairastumisille, jos tarvittavaa lepoa ei tule ajoissa.

Osa pitää ihan täyslepoa, varsinkin jos tuntuu että kevyet treenit, ne satujumpat, käy psyykeen päälle liikaa, tällöin voi ihan hyvin tulla 4-5 päivää pelkkää lepäilyä.

Itselle sopii kuitenkin paremmin tehdä pari kevyttä pumppailua ja pitää viikon mittainen palauttelujakso, Oma kroppa kerää aina nestettä hulluna kevennyksen aikaan, ja kun kroppa muutenkin on ihan paineeton, on paaaaljon mukavampi kun edes saa hikoilla nesteitä kiertoon.Itse menen myös ihan totaalijumiiin, jos vain lepäilen useamman päivän, parempi kun vähän pysyy liikkeessä niin aukeaa kropan jumitkin. Ja kevyellä viikolla tottakai olisi hyvä panostaa kunnolla venyttelyyn ja muuhun kehonhuoltoon... :D

voihan paineeton pöhö.

No nyt on levätty ja vaan heiluteltu painoja. Hyvin menneen kevyen viikon tunnistaa siitä, että loppuviikosta alkaa jo odottaa seuraavaa viikkoa, ja sitä että pääsee taas painamaan kunnolla töitä.

Olen myös päättäny keskittyä elämään elämääni muuallakin kuin somessa ( :D ) ja tavata kavereita, tutustua uusiin ihmisiin, mennä ja lähteä vielä kun hyvin jaksaa ja ehtii, vaikka tavallaan odotankin jo malttamattomasti että dietti alkaa, ja voi vetäytyä keskittymään siihen. Mihinkään fitnesskuplaan minua ei valitettavasti päästetä edes töiden tai muksun puolesta, ja mukavaa on että arki pysyy ihan normaalina oli dieetillä tai ei, mutta kiva että on oma prokkis, jossa voi keskittyä todellakin tuijottamaan omaan napaansa välillä. (vaikka tuo 3,5 vuotias sitä tahtipuikkoa meillä heiluttaakin <3)

Tällä viikolla oli harvinaista luksusta päästä tiistaina töiden jälkeen valmiiseen pöytään, jonkun muun tekemiä ruokia syömään, ja saada viettää iltaa ihan vaan aikuisessa seurassa. Tulikin siihen malliin valvottua, että keskiviikkona piti kiskasta päiväunet ennen töitä :D

Ensi viikolla tulossa on ainakin  treenitreffit, joten jos vaikka sais jonkun videon tyngänkin vihdoin treeneistä kuvattua, ja seuraavalla viikolla koittaa taas kuntotsekki ja vierailu pohojoseen.

Ja kaverin luo pitää kans päästä Kuopioon, ja leffassa ois kans kiva käydä,ja ja ja...Onneks on kevät ja valoisaa, taas jaksaa :)

-R