Kasvun vuosi 2015.

Sorvin ääreen palattu!

Uutena vuotena tehdään perinteisesti lupaukset tulevalle vuodelle, ja onhan Uusi vuosi hyvä hetki uudistaa elämäänsä, jos siihen tarvetta on. Saleillakin vuoden vaihtuminen alkoi tällä viikolla näkyä, arki on siis alkanut ja motivaatio katossa. Mutta se onkin ihan toinen juttu se, toivotaan toki että moni harrastuksen aloittanut pysyisi tiellä vielä helmikuunkin jälkeen ;)

Mutta kun elämä heittää yllätyksiä, kasvunpaikkoja tielle, on edessä itselläkin hyvin monella tapaa erilainen vuosi mitä aiemmat. Toki ihan konkreettistakin kasvua toivotaan, varsinkin kun tämä on nyt se oma kisavuosi tulokkaana, mutta kyllä se suurempi lataus kuitenkin olla henkisellä puolella.
Jostain syystä silloin, kun jokin muu asia on vaikeaa tai tapahtuu ikäviä, hakee elämä balanssia kuitenkin sitten muista asioista. Ainakin itselle, kun vuodenvaihde oli erittäin raskas ja kuluttava, on yhtäkkiä kuin itsestään moni muu asia alkanut helpottamaan ja selviämään. Olen saanut ihan mielettömiä yhteistyökumppaneita(ks. ylhäältä!), työtilaisuuksia ja uusia mahdollisuuksia tuntuu avautuvan harvase päivä, ja arki tuntuu rullaavan omalla painollaan. Omaan tekemiseen, treenamiseen ja kaikkeen muuhun tässä ympärillä, on saanut ihan älyttömästi kannustusta ja tukea, ja uskoa itseensä. Esimerkiksi siinä missä syksyllä aloin varovasti miettimään, että jokohan tästä kropasta saisi jonkinnäköisen kisakunnon revittyä, on luottamus nyt ihan eri luokkaa. Piru vie tämän mää kyllä osaan, ja tää tulee onnistuu, ja vaikken voittaskaan (joo,kyllä mulla realismin taju on vielä tallella :D ) niin ainakin tuun olemaan ihan pirun kovassa kunnossa, niin kovassa mitä se tässä vaiheessa ja tässä kropassa on mahdollista.



Mutta monta asiaa on opiksi otettava, joten tässäpä omia haasteitani tälle vuodelle( ja tulevaisuudelle, tuskin koskaan voi liikaa oppia, ja itseään on pakko pystyä koko ajan kehittämään?)
Eivät ole todellakaan missään tärkeysjärjestyksessä, vaan sitä mukaan, mitä päähän puskee.

1.Kaikkea et voi hallita, joten lopeta stressaamasta asioita, joihin et voi vaikuttaa.
Olisin elämässä selvinnyt tähän astikin jo niiiin paljon helpommalla, jos tämän osaisin, joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan??

2.Pidä kiinni ystävistäsi ja elämästäsi. En ystävysty kovin helpolla, vaikka tuttuja minulla onkin paljon ja tykkään työssäni nimenomaan sen sosiaalisuudesta.Harvat ja valitut ystävät ovat niitä todellisia helmiä, rakkaita jo ala-asteelta asti, ja vaikka joidenkin kanssa ei välttämättä vuosiin näkisi, ovat he aina siellä, ihan yhtä tärkeinä ja ihanina. Liian helposti oma aika menee töissä, harrastuksissa, arjen pyörittämisessä, ja itselle on hyvin pitkälti riittänyt "pelkkä" perhe-elämä, vaikka onhan niin moni muukin asia tärkeää!Joten tänä vuonna(ja aina jatkossakin!) LUPAAN parantaa tapani, ja olla enemmän mukana heidän elämissään, pitää yhteyttä ja nähdä, ja varsinkin kiittää siitä, että he ovat olemassa ja tukemassa <3

3.Luota ihmisiin. Nuorena luottamukseni on petetty ja oma itsetuntoni on (tahattomasti tai tahallisesti)poljettu niin nolliin, että luottaminen on itselle ollut aina ihan hiton vaikeaa tunnetasolla, vaikka järjellä löydänkin ne luotettavat ihmiset ja tiedän, ketkä eivät koskaan minua satuttaisi. Mutta kantapään kautta joudun oppimaan, että ei elämäänsä voi elää epäillenkään, pitää vaan uskaltaa luottaa ja heittäytyä rohkeasti, vaikka välillä joutuisikin pettymään.



4.Luota itseesi. Jos toisiin luottaminen on joskus vaikeaa, itseluottamus on ehkä vieläkin vaativampaa. Joissain asioissa olen aina ollut määrätietoinen, "tiennyt"miten asiat tulee tehdä, ja hyvin jääräpäisesti vaatinut muitakin toimimaan samoin, (mikä voisi olla ihan oma kohtansa,..)mutta silloin kun tulee vaikeuksia, pettymyksiä/ongelmia/ you name it, heittäydyn ajatuksissani helposti hyvin avuttomaksi. Asioita jotka ei itseä kiinnosta, en yleensä halua edes opetella, vaikka varmasti osaisinkin jos yrittäisin. Huomaan helposti lietsovani itseni paniikkiin, "miten minä selviän tästä", jolloin on joutunut oikeasti jo potkimaan itseään persauksille, ja muistuttamaan mistä asioita on jo selviytynyt. Olen nuorena elänyt sellaisen monivuotisen helvetin läpi, ja selvinnyt hengissä, järjissäni ja kutakuinkin ehjänä, että on oikeasti vaikea kuvitella montakaan asiaa, jotka voisivat pahempia olla, realistisia sellaisia en keksi yhtä ainuttakaan, joten minä selviän kyllä, oli asia mikä tahansa.

5.Lopeta se vikiseminen!Olen aina ajatellut olevani peruspositiivinen, iloinen ihminen, mutta viime vuonna sain huomata, että tosiasiassa perusluonteeni on hyvin pessimistinen ja valittaminen asioista ihan liian helppoa. Muutama viime vuosi on ollut rankka, on mahtunut valvottu vauva-vuosi, kuihduttava imetysdieetti ja lapsen parin vuoden sairasteluputki, yrityksen perustaminen, töihin palaaminen, raha-huolet jne, mutta silti koen eläneeni koko ajan elämäni onnellisinta aikaa. Arjessa sitä kuitenkin helposti vain huomaa ne rasittavat asiat, ja keskittyy vain valittamaan niistä, vaikka asioille ei edes mitään voisi. Tämän kun jouduin tajuamaan, muuttui oma ajattelunikin. Ei kukaan halua olla ihminen, joka valittaa joka asiasta, mutta haluan myös pystyä iloitsemaan elämäni ihanista ja iloisista asioista sen sijaan, että keskittyisin siihen mikä on huonosti. Täysin sukuvika, että kun jokin asia menee pieleen, on koko elämä perseestä, ja tätä en missään nimessä halua lapselle opettaa, joten omaakin suhtautumista joutuu koko ajan kehittämään. Ja onhan ne päivätkin nyt mukavampia, kun illalla pystyy miettimään kaikkea hyvää, eikä sitä mikä ärsyttää tai on huonosti!



Ja jottei menisi ihan niin vakavaksi, heitetään vielä yksi kisatavoitteeseen oikeasti kuuluva:

6.Nauti matkasta, älä määränpäästä. Tavoitteita on ihana olla ja vielä ihanampi ne on saavuttaa, mutta siitä mitä tekee, on oikeasti voitava nauttia, jotta hommassa olisi mitään järkeä.

siitäpä sitä konkreettista kasvua haetaan.