Puuroa,bodya ja sporttia: Your only limit is you.

Helou taas pitkästä aikaa :)

Tekstiä ei ole syntynyt taas aikoihin, mutta menoa on koko ajan päässyt aika reaaliajassa seuraamaan instassa sekä facebookissa , joten otin jo aiemmin asenteen, että kirjoitan jos on jotain asiaa tai fiilistä :)

Kesäkuussa on taas aloittanut uusia valmennettavia matkaansa, ja useimmiten ensinmäisenä yhteydenotoissa esiin nousee seikka, että ihmiset kaipaavat apua motivaation löytämiseen ja varsinkin säilyttämiseen alun innostuksen jälkeen. Tässä koen onneksi onnistuneeni omalla esimerkillänikin, ja järkevällä valmennuksella.
Olen aiemminkin pohtinut asioita, joista motivaatiota kannattaa ammentaa. Lista löytyy esimerkiksi täältä , joten tänään haluan vapaasti kertoa oman kokemuksen ja sen mikä minua tänään, ja kulloinkin motivoi liikkumaan, treenaamaan ja tekemään töitä hyvän kunnon eteen päivästä ja vuodesta toiseen :)

Kelataan "vähän" taaksepäin. Viime vuonna tähän aikaan kovin motivaatio itselläni tuli tottakai puhtaasti kisadieetillä ollessa koko ajan kiristyvästä kunnosta ja kilpailun lähenemisestä, siitä että vihdoin näki millainen kunto vuosien aikana oli saatu aikaan ja millainen runko alta paljastuisi rasvan tiristessä minimiin. Kuitenkin koen onnistuneeni dieetissä nimenomaan sen takia,että nautin homman brutaalisuudessta huolimatta koko matkasta. Kaikista treeneistä, asentoharjoittelusta, aerobisista lenkeistä tai hien tiristelystä treenin päätteeksi, energiasta jota puhdas ruoka antoi, tankkauspäivien hiilarikoomista, itsensä kanssa kamppailusta. Myönnän täysin, että tietynlainen itsensä "kiduttaminen" on aina iskenyt itseeni, siitä kai kilpaurheilussa loppupeleissä on kysekin.

muutama kerta tuli koroissa kiroiltua.

Kisojen jälkeen moni kuvailee putoavansa tyhjän päälle,kun on puoli vuotta antanut kaikkensa kisaprojektille,mutta itselläni homma meni muun elämän sivussa, ja koko muu elämä jatkoi kulkuaan samanlailla dieetin jälkeenkin. Olin heti varma,että tää on se oma juttu, tätä haluan lisää, joten kovin motivaatio kumpusi koko viime syksyn kovasta janosta kasvaa ja kehittyä,menestyä,pärjätä. Koska kisakunto ei luonnossa mitään kaunista katsottavaa ole, omaankin silmään kunto vain koveni viikko viikolta, ja kun ruokaa tuli reilusti, voimat lisääntyi ja energiaa oli vaikka muille jakaa, oli motivaatio kovempi kuin koskaan tehdä asiat oikein, panostaa kaikkensa. Mutta toisaalta offi toi mukanaan myös rentouden, pystyi keskittymään ihan muihin asioihin treenien ja ruuan rullatessa omalla painollaan.

kyllä kulki <3

Paras kasvu saavutetaan tottakai heti kisojen jälkeen, ja vaikka itselläni paino nousikin hitaasti puolen vuoden aikana "normaaliin"offipainooni, ei tässä painossa enää kehitystä niin nopeasti huomaa,eikä sitä kyllä tapahdukaan enää samalla tavalla.

Joskus vuoden vaihteessa jatkuva suoritushakuinen treenaaminen alkoikin tökkiä. Treenaaminen sinänsä on aina kivaa, mutta syksyn jälkeen päässä jyskytti joka kerta salille sisään astuessa miten on PAKKO olla kovempi, PAKKO tehdä parempi treeni kuin viimeksi, PAKKO kasvaa,kasvaa,kasvaa. Onneksi oma mieli painoi jarrua, ja muistutteli etten minä ennenkään hommaa ollut tehnyt sen takia että kukaan,edes minä itse,pakottaisi, vaan siksi että RAKASTAN treenaamista! Päätin unohtaa hetkeksi jatkuvan kunnon tarkkailun ja suorittamisen, keskittyä treenaamaan juuri siten miten mieli teki.(salilla tosin edelleen, sillä mikään muu treeni ei vain sytytä yhtälailla,vaikka kaikki liikunta kivaa onkin) Mitä sitten, jos lihas ei joka treenistä kasvanut, tai joka viikko ei tullut isompaa painoa käytetyksi tai entistä kovempaa treeniä tehtyä? Kivaa salilla oli jokatapauksessa aina, ja kroppa mielen kanssa tyytyväinen kun pääsi hikoilemaan. Älkää ymmärtäkö väärin, koko ajan olen tykännyt treenata kovaa, ja koko ajan parhaani treeneissä tehnyt, mutta ilman takaraivossa jyskyttävää pakkoa, rennosti fiilistellen.

Alkuvuosi meni siis tavallaan fiilistellessä, rennommalla asenteella, ja kappas, voimaa alkoi tyttöriepuun tarttua.(Toki kunnon plussakaloreilla ja viikoittaisella cheattipäivällä saattoi olla osuutta asiaan :D ) Olen aina ollut tarkka tekniikoissa, treenannut tarkasti lihasta kuulostellen ja liikkeet tarkasti kohdistaen, mutta koska voima suhteellisen helposti on tähän minivarteen tarttunut, alkoi mieli vetää vähän enemmän voimailun suuntaan. Olin pitkään tehnyt esim penkkipunnerruksen tarkasti puristellen sotilaspenkkinä, keväällä vaihdoin tyyliä tyystin voimapenkkiin, ihan vaan koska ryskäminen on välillä vaan niin kivvaa. Otin tyylikseni tehdä jokaisessa treenissä yhden liikkeen voimaa hakien, ja loput treenistä tarkasti kohdistaen, ja hyvin tuntuu toimivan. Voimat on noussut nopeasti, ja vaikka mitään ykkösiä en edelleenkään tiedä,ole edes kokeillut, on esim.kyykyn sarjapaino noussut parissa kuukaudessa 40->90 ja penkki viimeisimpänä nyt parissa viikossa 50-60kg. Okei, ei isoja painoja(yli oman painon kuiteskin), mutta seuraava askel on sitten opetella lyhentämään niitä sarjoja 10 toistosta vähemmäksi,ehkä jonain päivänä rohkenen vielä ne ykkösetkin testata. Yksi tavoite vielä tälle offille on myös opetella kunnolla maastaveto, sillä vaikka teoriassa liike on hallussa, ei oma kroppa siihen vaan suostu oikea oppisesti eikä painoja uskalla lähteä latomaan enempää. Tiedä vaikka jonkun pikkukisankin kävisi ;) Eli tällä hetkellä voima on se mikä jyllää, tai sarjapainojen hyvä nousu on se, mikä eniten salilla motivoi. Ensi vuoden kisatavoitetta kohti bodylavoja edelleen mennään sata lasissa, mutta nipottamaan ehtii taas sitten ensi vuodenkin ;)

Rennosta asenteesta kertoo ehkä esimerkkinä sekin,kun pari viikkoa sitten alkoi jatkuva hiilaripöhnä ja posket ärsyttämään, ja ajattelin vähän siistiä ruokavaliosta hiilaria vähemmälle. Kahteen viikkoon en mitään cheattia syönyt ja kalorit n.200 vähemmän PLUSSAN puolella, ja painosta pari kiloa pois jo viikossa. Nesteitä toki,mutta sitäpä se pahin pöhnä olikin. Kroppa siis toimii, ja se tieto riittää tässä vaiheessa kun millekään dieetille ei kuitenkaan ole aikomusta alkaa välissä. jos nyt kesän ajan pitäisi viikolla kalorit tässä kevyemmässä ja viikonloppuna voi sitten edelleen sen herkkupäivän pitää,jos siltä tuntuu, elämää se vaan on.

Motivaatiota voi toki tuoda monet muutkin asiat. Itselläni on ne muutamat "kotisalit" joissa viikoittain treenaan, mutta välillä on motivoivaa käydä haistelemassa uusia tuulia ja tutustumassa uusiin ympyröihin vierailla saleilla.

Itse olen lähes aina treenannut yksinään, treeni on ollut aina sitä "omaa aikaa", jolloin saa ihan kympillä keskittyä vain itseensä, painella menemään lippa silmillä ja rokki korvissa raikaen mahdollisimman epäsosiaalisena. Toisaalta sen kerran, kun jonkun toisen kanssa treenaamaan eksyy, voi sekin olla taas ihan älyttömän motivoivaa ja innostavaa, ja oma aika saattaakin muuttua siksi yhteiseksi laatuajaksi, tai treenin ohessa vaihdettua kuulumiset tuttujen kanssa, jolloin treenistä saakin sosiaalisen tapahtuman.

Hyvä puoli painon nousussa (toivottavasti kasvun myötä), tai toisinpäin dieetillä painon putoamisessa, on se, ettei tietenkään vanhat vaatteet istu päälle oikein eikä nurin päin, joten saa, on PAKKO, hankkia uusia ihania treenivaatteita, varusteita, lisäravinteita hommaa tukemaan <3 Ja kun ne on tullut hankittua, eihän niitä nyt käyttämättäkään voi jättää! Ja kun kroppa jumii, tarvitaan hierojaa jne, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ah ihanat sivuvaikutukset :D

Summasummarum,

itselläkin motivaatio treenaamiseen ja "oikein" syömiseen lähtee hyvin eri asioista eri päivinä. Loppujen lopuksi avain on se, että liikkuminen ja näin syöminen on elämänTAPA, en edes osaisi elää muuten. (mm.heti kisojen jälkeen soitin valmentajalle,että mitä määnyt syön,kun sai syödä mitä halusi :D ) Treenit kuuluvat viikkoon kuten mikä tahansa muukin rutiini, ja ruoka on jo vuosia ollut päivästä toiseen samaa, joten ei asiaa tarvitse koskaan sen enempää miettiä. Sen kun menee ja tekee. Ja ei, EI kyllästytä, eikä väsytä, eikä ole tylsää, koska siitä ihan aidosti nauttii. Ja jos jonain päivänä ei hotsitakaan, sitten voi vaikka vetäistä sen irttaripussin ja odotella aamuun, kunnes innostus taas palautuu :)

Se ois viikonloppu edessä. Itse meinasin kurittaa tällä viikolla koko kropan kahteen kertaan läpi, joten sehän tietää viikonloppunakin bileitä salin hämärässä :D